Meillä on siis homma siinä mallissa että KELA- kortti on, henkilötunnus tietenkin, kotoutumistuki toimii ja vaimo opiskelee iltalukiossa suomea 2 kertaa viikossa.
Lähiaikoina hän osallistuu TE- toimiston järjestämään kielikoulutukseen, jossa kielen opiskelua on 7 tuntia, 5 päivänä viikossa. Muutamia siellä aikaisemmin opiskelleita tavanneena, kehuivat oppineensa kielen sujuvasti 6 kk:ssa! Samalla kotoutumistuki nousee samalla korkeammaksi, ilmeisesti ylläpitokorvauksen takia. Taitaapi olla sen 8€ päivä Kelallakin. Tietä häntä sitten.
Kotona kaikki on mennyt enemmän kuin hyvin. Uusia ystäviä vaimo on saanut iltalukiosta melko montakin ja osa heistä aloittaa saman kielikoulun kuin vaimokin, joten siitäkin on hyötyä kaikille. Koti-ikävä vaivaa sen verran kuin osaa odottaakin, muttei kuitenkaan häiritsevästi. Tuore taifuuni Haiyan toki vetää mielen mustaksi, mutta onneksi koko perhe oli tuhoalueen ulkopuolella.
Arki on tullut meillä kuvioihin ja etenemme asioissa askel kerrallaan. Ensin opetellaan tulemaan suomen kielellä toimeen ja sitten haemme töitä tai koulutusta. Tällä hetkellä näyttää työ varmemmalta vaihtoehdolta. Jossain vaiheessa on tarkoitus lähteä Fileille käymään ja se katkaisee tietenkin arkea, mutta ikävä kyllä myös koulun käynnin. Osan olemme jo varmistaneet matkan ajaksikin, mutta uuden koulutuksen osalta emme vielä. Omatoimista opiskelua on siis tiedossa jopa tropiikin auringon alla :)
Toivottavasti olette löytäneet tänne uuteen osoitteeseen sekä vanhat, että kenties uudetkin lukijat. Eihän tässä nyt sitä lukemista ihmeemmin ole, mutta jotain tietopakettia sentään. Kiinnostaa tuo uusittu viisumihakemus biotunnisteineen, että onko se hankalampaa ja mitä prosessiin kuuluu. Linkki on paperityöt osiossa viisumin hakemiseen sekä TÄSSÄ.
Eli jos olette hakemassa uutta viisumia, kertokaahan miten homma sujuu.
Kunhan kaivan vielä sisäisen nörttini esiin niin laita blogin siistiin kuntoon ja ehkä vielä paremmin luettavaksi. Mutta koska päivään kuuluu niin paljon enemmän kuin koneen vieressä istuminen, ei aika oikein tahdo riittää kaikkeen. Pitäkäähän pipo päässä ja villasukat jalassa, ja kuullaan lisää kun on taas kerrottavaa. Tai no onhan mulla, hiukan millaisia ihmisiä vaimo on tavannut ja millaisia ennakkoluuloja on kohdannut miltäkin taholta. Muutama läheltä piti tilannekin ollut, kiitos muutamien miesten alkoholin liuottamien aivosolujen. Mutta ei makeaa mahan täydeltä. Katsotaan niitä seuraavassa kirjoituksessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti